Kategoria: Arki

”Se on musta ja sillä on sielu”

Ankeana maanantaina, kun myrsky raivosi ulkona ja päiväkoti oli suljettu, keksin ehdottaa Juniori-Aliaksen pelaamista. Saimme tuon maanmainion lautapelin joululahjaksi, ja siitä on muodostunut perheen feelgood-juttu, jonka ääressä tulee aina hyvälle tuulelle. Tämän päivän parhaimmistoa: Kuopus 4 vuotta: ”Kannattaa juosta karkuun kovaa, kun tämä eläin on nälkäinen.” Vastaus oli tietysti karhu. Isä: ”Tämä eläin lentää ja…

Read more ”Se on musta ja sillä on sielu”

2017

Tuossa muutamaa päivää ennen vuodenvaihdetta alkoi eetteriin tipahdella kirjoituksia kuluneesta vuodesta. Useat niistä olivat varsinaisia kasvukertomuksia – millaisia vuoria oli ylitetty ja jättimäisiä mörköjä selätetty. Mietin lukiessani, että aika laimea on minun vuoteni ollut niihin verrattuna – ja hyvä niin! Nimittäin kaikennäköisten suurien muutosten jälkeen on ihan kivaa, että elämässä on tasaisempiakin vuosia. En ole…

Read more 2017

Viikko n: Low Carb High Fat elämäntapana, ei kuurina

Kun tämä tämä sokerittomampi, hiilarittomampi ja terveellisempi ruokavalio halutaan saada kestäväksi elämäntavaksi, on meillä lähtökohtana se, että arkena syödään vain vähähiilarista ruokaa, jossa ei ole lisättyä sokeria. Mutta ruokavaliota ei pidä noudattaa hampaat irvessä ja otsa kurtussa. Sitä nimittäin ei jaksa kukaan kovin kauan. Olemme pysyneet kohtuullisen hyvin ruodussa, mitä nyt poikien viikonloppureissulla saattoi jokunen…

Read more Viikko n: Low Carb High Fat elämäntapana, ei kuurina

Talossamme asuva mies

Oletteko lukeneet Asikaisen blogia? Olen aina pitänyt itse Asikaisesta, mutta lempparini blogissa on silti Hippi. Ajattelin nyt esitellä talossamme asuvan miehen, jolla kieltämättä saattaa olla joitakin samankaltaisia piirteitä tuon Asikaisen pitkätukan kanssa. Tämä talossamme asuva mies on ammatiltaan sähkömies-yrittäjä-suntio-tiskari. Hän ei aina muista lastensa lukumäärää, eikä koskaan lastensa ikiä. Hukassa hänellä on aina jotakin; avaimet,…

Read more Talossamme asuva mies

Vanhemmuudesta

Kymmeniä vuosia sitten kylällämme eli perhe, johon kuului äiti, isä, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Perheellä oli sen ajan normaali maatila; lehmiä, kanoja, peltoa ja maatilan töitä. Lapsia hoiti naapurin amma tai isoäiti, usein lapset olivat vanhempien mukana tilan töissä ja jo pienestä saakka lapset olivat myös paljon kotona itsekseen. Silloin vanhemmat olivat maatilalla hommissaan,…

Read more Vanhemmuudesta

Viime aikojen tapahtumia

Siinä missä muut blogit huokuvat zeniä ja mindfullnessia, banaanilettujen ohjeita ja siivouspalveluiden ulkoistamisen mainostamista, tämä (wannabe)bloggaaja toivoo saavansa muutaman tunnin yöunilleen aina silloin tällöin, eikä ainakaan ehdi tai muista kirjoittaa päivien tapahtumista kovinkaan säännöllisesti. Yhtäkkiä meidän kesäsesonkipaikan sesonki alkoi! Naton sotaharjoituksen myötä sotilaita vyöryi pataljoonittain asiakkaiksemme, samaan syssyyn viisi tai kuusi lumivyöryä sulki teitä lähialueilta…

Read more Viime aikojen tapahtumia

Aamuni tänään

Viime yönä pihalle oli tupsahtanut kolmekymmentä senttiä lunta. Kiroilin hiljaisesti auton harjaamista kurkatessani makuuhuoneen ikkunasta ulos. Aamukoomailujen jälkeen purin hampaani yhteen ja työnnyin ulos lumimyräkkään Kuomat jalassa ja pipo visusti korvilla. Sydämeni oli sulaa, kun näin, että aiemmin töihin lähtenyt mies oli puhdistanut minunkin autoni. Muutama silaus harjalla, lapset kyytiin ja kohti päiväkotia. Etenimme kymmenen…

Read more Aamuni tänään

Nämä hemmetin aamut!

Terve vaan, tammikuu ja uusi vuosi. 2017 alkaa blogissani valituksella ja kitinällä, mutta alkakoon; kun ketuttaa, se täytyy saada ulos. Aamu-unisuus, yöpaidassa hilluminen ja yleinen vetelehtiminen eksyi perheemme rutiiniin tuossa joululomalla. Eikä siinä mitään pahaa ole, sitä vartenhan joululoma on. Mutta kuinka kertoa lapsille, että nyt on arki, nyt noustaan aikaisin, ei mitään televisioita, vaatetta…

Read more Nämä hemmetin aamut!

Onni on.

Onni on pienissä asioista, jotka tekevät elämästä suurta juhlaa. Tänään niitä olivat joulutee ja konvehdit hyvän kirjan ääressä, lautapeli lasten kanssa, ihmistaimien hersyvä nauru rattikelkan kyydissä. Ja pienet nappisilmät tuijottamassa leimuilevia revontulia taivalla sekä kaino pyyntö ”eihän mennä vielä sisälle? Tahdon katsoa vielä lisää revontulia.” Saunan lämpö hiipimässä selkää pitkin alas ja kirpsakan kylmät lumikiteet…

Read more Onni on.

Oodi päiväkodille

…nimeltä KOSehagen. KOSehagen ei nimittäin ole mikä tahansa päiväkoti. Siellä on paitsi kissa, koiria ja lampaita, myös ikioma navetta, jossa saa ruokkia lehmiä rehulla ja antaa vasikoille maitoa tuttipullosta. Tänään navetan lehmät olivat viisilapsisen Luciakulkueen arvokas yleisö ja osallistuivat kuulemma lauluunkin mukaan. Toisinaan päiväkodin arki kuulostaa niin ihanalta, että toivoisin itse olevani lapsi, joka saisi…

Read more Oodi päiväkodille