Menthal shower

Siitä saakka kun aloin odottaa esikoistani ja ripustin jääkiekkohokkarit naulaan, olen hakenut yhtä tiettyä tunnetta. Nimittäin sitä ihanaa tunnetta, kun on saanut olla hetken poissa omien ajatustensa parista ja turha sälä on puhdistettu pääkopasta. Niille, joille kuvaus ei auennut, yritän selittää: Kiekkokentällä ei paljon murehdita, että opintotehtävän palautus on myöhässä, tilillä liian vähän rahaa, puolison kanssa parisuhdeongelmia tai että töissä on stressiä. Siellä keskitytään lähettämään syöttö oikealla hetkellä, laittamaan vastustaja harhautuksilla kahville tai pitämään vastustajan hyökkääjä maalilla kurissa. Samaan aikaan täytyy rekisteröidä omien kenttäpelaajien liikkeet, ketjukavereiden puhe, vastustajien liikkeet, ketjunvaihdot, jäähyjen loppumiset, maalivahdin puhe. Kaikkien katse on siellä, missä kiekko on. Ajatukset ovat sataprosenttisesti vain pelissä.

Rakastan englanninkielistä termiä menthal shower, koska se kuvaa mielestäni niin loistavasti tapahtumaa. Kaikki ongelmat, murheet, konditionaalissa olevat ajatukset pitäisi olisi voisi sekä kaikki lauseet, jotka alkavat sanalla jos, huuhdotaan kirkkaammiksi ja helpommin käsiteltäviksi sillä puolituntisella tai parituntisella, jonka saa olla erossa niiden tietoisesta ajattelemisesta.

Menthal shower. Pääkopan tuuletus.
Olen yrittänyt löytää saman tunteen ajatusten puhtaudesta uusin keinoin – näillä lakeuksilla kun jääkiekon voi unohtaa. Meditaatio, core-treeni, kävely, jooga, maastojuoksu tai aallokon tuijotus eivät ole tuoneet sitä tunnetta, vaikka kaikki huippuhauskaa onkin. Kesken hauiskäännön, meditaation tai maastolenkin tulen yhtäkkiä ärsyttävän tietoiseksi siitä, että ajatukseni askartelevat jonkin ongelman parissa. On tietenkin hyvä tietoisesti järjestellä ajatuksia lenkillä, mutta nyt kyse ei ole siitä. Nyt kyse on omien ajatusten siirtämisestä sivuun hetkeksi.
Mutta kuten kuva kertoo, niin sitten sen löysin: sähköinen maastopyöräily! Ylämäkiä vauhdilla ylös moottorin avulla, pidä paino edessä, ettei pyörä ala keulia. Minkä kiven yli ajan, minkä kivien välistä menee etupyörä, mistä seuraa takapyörä. Mihin asentoon laitan pedaalit, etteivät ne osu mättäisiin. Moottorin avulla yli vetisten soiden ja lihakset haastaen ilman moottoria ylämäki ylös. Alamäkeä alas juuri sillä seitinohuella alueella, joka on kontrollin ja hallitsemattomuuden välissä. Jarruta, mutta älä liikaa, ettei takarengas lähde liirtoon. Anna sitten mennä, pidä tasapaino, kannattaako istua penkillä vai seistä pedaaleilla, täristää, mutta ohjata täytyy, nyt vähän jarrua, sitten voi taas löysätä, vauhdin hurma alaspäin syöksyessä ja huojennus mäen alla vauhdin tasaantuessa.

Ei nanosekuntiakaan aikaa minkään muun miettimiselle.
Maastopyöräily tai jääkiekko ei ole kaikkien juttu. Mutta uskon, että jokaiselle on terveellistä päästää hetkeksi itsensä vapaaksi ajatuksistaan.

Jos et vielä ole löytänyt omaa tapaasi, kannattaa etsiä aktiivisesti.

Terveys

2 Comments Jätä kommentti

  1. Tää oli hauska näkökulma! Mä oon taas itse NIIN mindfulnes-meditaatio-tyyppi. Ihmettelin, kun joku kaveri joskus hihkui jotain aivoärsykemallinnusta, jossa jokin liikuntamuoto aktivoi koko aivot. Että vau, miten siistiä. Mun mielestä se kuulosti ihan kamalalta ärsyketulvalta ja stressiltä, kun itse kaipasin päinvastoin sitä, että mikään ei aktivoituisi. 😀

    Tänä kesänä oon löytänyt ensimmäistä kertaa elämässäni ihan aitoa, puhdasta riemua liikkumisesta. Ensin superrauhallisen joogan ja asahin kautta venyttelyyn ja itsensä haastamiseen siinä. Mutta järisyttäväksi yllätyksekseni aloin myös juosta! Ja jotenkin nyt oon päässyt myös tuohon ajatukseen kiinni, että se kokonaisvaltaisesti aivoja aktivoiva liikkumisen muoto voi ihan oikeasti olla jollekin (tai jossakin elämäntilanteessa, tai joskus jopa mulle itselleni) just yhtä tarpeellinen, kuin se tunne siitä, että yksikään aivosolu ei aktivoidu. 😀 Tämä sun teksti oli hyvä kuvaus asiasta, jota en aikaisemmin oo henkilökohtaisesti oikein tajunnut. 😉

    Sori, jos tuli vähän sekavasti. Ei oo nyt aivot siinä tilassa, että kykenisi suodattamaan tätä kaikkea aktiivista ajatustoimintaa seesteisiksi lauseiksi. ;D

    • Hmm! Olen ilmeisesti niin tottunut siihen, ettei kukaan kommentoi kirjoituksiani, joten en sitten tajua edes alerttia kommentista!

      Kiitos siis, kun kommentoit! Ja kuulostaa siltä, että olet päässyt kiinni siitä ajattelemattomuuden tunteesta, jota yritin pukea sanoiksi. Eikö olekin aika makea tunne. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: