Menthal shower

Siitä saakka kun aloin odottaa esikoistani ja ripustin jääkiekkohokkarit naulaan, olen hakenut yhtä tiettyä tunnetta. Nimittäin sitä ihanaa tunnetta, kun on saanut olla hetken poissa omien ajatustensa parista ja turha sälä on puhdistettu pääkopasta. Niille, joille kuvaus ei auennut, yritän selittää: Kiekkokentällä ei paljon murehdita, että opintotehtävän palautus on myöhässä, tilillä liian vähän rahaa, puolison kanssa parisuhdeongelmia tai että töissä on stressiä. Siellä keskitytään lähettämään syöttö oikealla hetkellä, laittamaan vastustaja harhautuksilla kahville tai pitämään vastustajan hyökkääjä maalilla kurissa. Samaan aikaan täytyy rekisteröidä omien kenttäpelaajien liikkeet, ketjukavereiden puhe, vastustajien liikkeet, ketjunvaihdot, jäähyjen loppumiset, maalivahdin puhe. Kaikkien katse on siellä, missä kiekko on. Ajatukset ovat sataprosenttisesti vain pelissä.

Rakastan englanninkielistä termiä menthal shower, koska se kuvaa mielestäni niin loistavasti tapahtumaa. Kaikki ongelmat, murheet, konditionaalissa olevat ajatukset pitäisi olisi voisi sekä kaikki lauseet, jotka alkavat sanalla jos, huuhdotaan kirkkaammiksi ja helpommin käsiteltäviksi sillä puolituntisella tai parituntisella, jonka saa olla erossa niiden tietoisesta ajattelemisesta. 

Menthal shower. Pääkopan tuuletus.
Olen yrittänyt löytää saman tunteen ajatusten puhtaudesta uusin keinoin – näillä lakeuksilla kun jääkiekon voi unohtaa. Meditaatio, core-treeni, kävely, jooga, maastojuoksu tai aallokon tuijotus eivät ole tuoneet sitä tunnetta, vaikka kaikki huippuhauskaa onkin. Kesken hauiskäännön, meditaation tai maastolenkin tulen yhtäkkiä ärsyttävän tietoiseksi siitä, että ajatukseni askartelevat jonkin ongelman parissa. On tietenkin hyvä tietoisesti järjestellä ajatuksia lenkillä, mutta nyt kyse ei ole siitä. Nyt kyse on omien ajatusten siirtämisestä sivuun hetkeksi. 
Mutta kuten kuva kertoo, niin sitten sen löysin: sähköinen maastopyöräily! Ylämäkiä vauhdilla ylös moottorin avulla, pidä paino edessä, ettei pyörä ala keulia. Minkä kiven yli ajan, minkä kivien välistä menee etupyörä, mistä seuraa takapyörä. Mihin asentoon laitan pedaalit, etteivät ne osu mättäisiin. Moottorin avulla yli vetisten soiden ja lihakset haastaen ilman moottoria ylämäki ylös. Alamäkeä alas juuri sillä seitinohuella alueella, joka on kontrollin ja hallitsemattomuuden välissä. Jarruta, mutta älä liikaa, ettei takarengas lähde liirtoon. Anna sitten mennä, pidä tasapaino, kannattaako istua penkillä vai seistä pedaaleilla, täristää, mutta ohjata täytyy, nyt vähän jarrua, sitten voi taas löysätä, vauhdin hurma alaspäin syöksyessä ja huojennus mäen alla vauhdin tasaantuessa. 

Ei nanosekuntiakaan aikaa minkään muun miettimiselle.
Maastopyöräily tai jääkiekko ei ole kaikkien juttu. Mutta uskon, että jokaiselle on terveellistä päästää hetkeksi itsensä vapaaksi ajatuksistaan. 

Jos et vielä ole löytänyt omaa tapaasi, kannattaa etsiä aktiivisesti.

Uncategorized

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: