Hiljaista, sanoi mummo, kun…

… Neiti Nimettömän blogia luki.

Hiljaista on todellakin ollut. En tiedä, mihin päivät, tunnit ja minuutit ovat valuneet. En ole lukenut blogeja, vielä vähemmän kirjoittanut mitään. Sen sijaan hiljaisiin viikkoihin on mahtunut hammaslääkärikäyntejä, venähtäneet tai revähtäneet nivelsiteet, järkyttävä määrä stressiä ja aika paljon alakuloa. Onneksi tätä kaikkea kompensoi parit mahtavat messut Oslossa sekä paljon pusuja ja haleja sekä isommilta että pienemmiltä kanssa-asujiltani. Summa summarum: Aika paskaa kuuluu just nyt, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Nivelsiteiden paukkuminen oli tietysti ajoitutettu briljantisti: kun pitäisi kantaa, siivota, maalata ja tehdä lumitöitä, niin kinkkaan täällä hyödyttömänä, kiukkuisena ja peloissani. Milloin voin liikkua varomatta nilkkaa? Milloin kipu lakkaa? Pitäisikö mennä lääkäriin? Mitä jos nilkasta ei enää tule käyttökelpoista? Oliko tunturiretkeni tässä? Ensimmäinen haaveri tämä ei ole nivelsiteiden kanssa, ja onneksi aiemmat toipumiset ovat sujuneet hyvin, joten aina toisinaan muistan pysyä myös toiveikkaana.

Ai hei, mutta yhdestä highlightista en ole vielä kirjoittanutkaan! Kävin Oslossa väri- ja tyylianalyysissä sekä meikkikoulussa. Oli huippu päivä, pitää muistaa kirjoittaa tästä erikseen enemmänkin.

cropped-revontuli2.jpg

Meinasin laittaa kuvan nilkasta, mutta se näytti ruudulla vielä enemmän pilalle mustuneelta meloonilta kuin luonnossa. Ihaillaan mieluummin revontuloa.

Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: