Elämää pohjoisnorjalaisessa talossa, jonka sisäänkäynti on hotellin käytävältä. Mukana menossa kaksi lasta, yksi mies ja ajoittain liuta turisteja.
Lukuvuosi 2018 on alkanut todella vauhdikkaasti. Jostakin syystä olen vaihtanut taas Netflixin kirjoihin ja luen aivan kaikkialla; hotellin aamupalalla, odotellessani lapsen kanssa pääsyä terveydenhoitajalle, töistä varastetulla kahvitauolla, illalla sängyssä. Lukulista on aika kaksijakoinen; todella kevyttä höttöä ja sen perään niin painavaa settiä, ettei henki meinaa kulkea. Ensin Delhin kauneimmat kädet, joka kertoi eronneesta ja töistä…
Ankeana maanantaina, kun myrsky raivosi ulkona ja päiväkoti oli suljettu, keksin ehdottaa Juniori-Aliaksen pelaamista. Saimme tuon maanmainion lautapelin joululahjaksi, ja siitä on muodostunut perheen feelgood-juttu, jonka ääressä tulee aina hyvälle tuulelle. Tämän päivän parhaimmistoa: Kuopus 4 vuotta: ”Kannattaa juosta karkuun kovaa, kun tämä eläin on nälkäinen.” Vastaus oli tietysti karhu. Isä: ”Tämä eläin lentää ja…
Uusi kirjavuosi on alkanut, toki lukuhaasteeseen osallistuen. Tämän vuoden lista vaikuttaa äkkiseltään vilkaistuna vaativammalta kuin edelliset listat, mutta sehän sopii. Aloitin lukuvuoden Mikael Bergstrandin kirjalla Delhin kauneimmat kädet. Olen nyt noin puolivälissä menossa ja kirja on sopivan kevyt ja helppo luettava väsyihin iltoihin. Se myös aiheuttaa lievää matkakuumetta Intiaan. Siitä se riemu repeääkin, kun ehdotan…
Vuosi 2017 on paketissa ja sitä myötä taputeltu on myös Helmet-lukuhaaste. Tänäkään vuonna en saanut kaikkia haastekohtia täytettyä, mutta sitä en ota lainkaan vakavasti. Paljon lukevat kirjaavat jokaiseen kohtaan eri kirjan ja himolukijat rääpäisevät haasteen läpi kahdesti. Minä luin vuoden aikana vain 17 kirjaa ja kolme on vielä kesken. Tässä haasteessa mahtavaa on se, että…
Tuossa muutamaa päivää ennen vuodenvaihdetta alkoi eetteriin tipahdella kirjoituksia kuluneesta vuodesta. Useat niistä olivat varsinaisia kasvukertomuksia – millaisia vuoria oli ylitetty ja jättimäisiä mörköjä selätetty. Mietin lukiessani, että aika laimea on minun vuoteni ollut niihin verrattuna – ja hyvä niin! Nimittäin kaikennäköisten suurien muutosten jälkeen on ihan kivaa, että elämässä on tasaisempiakin vuosia. En ole…
Kaksikielisyys on asia, jota ulkosuomalaisena äitinä olen pohdiskellut paljo. Olen saanut hyviä vinkkejä lukemalla aiheesta ja juttelemalla muiden kaksikielisten lasten vanhempien kanssa. Joidenkin mielestä kaksikielisyys tulee itsestään, kun vain puhuu omaa äidinkieltään lapselle. Heidän mielestä asiaan ei tarvitse panostaa mitenkään erityisesti, eikä kieltä tarvitse opettaa sen enempää kuin sitä opetetaan kotona yksikieliselle lapselle. Itse panostan…
Olin aivan messingillä löytäessäni muutama vuosi sitten Bloglovinin, tietenkin aika paljon kaikkien muiden jälkeen – miten helpoksi kaikkien eri blogien seuraaminen muuttuikaan. Muutama viikko sitten katselin sivuston blogikokoelmaani ja kiinnitin huomiota siihen, että etusivun jokainen blogipostaus sisälsi hashtagin #kaupallinenyhteistyö. Huomasin blogihetkeä viettäessäni, että lukeminen ärsytti enemmän kuin oli kivaa. Siksi vedin liinat kiinni ja klikkasin…
Hups, tuli vahingossa tehtyä sikahyvää kanakeittoa! Minulla on aina pakasteessa valmiiksi paistettua lihaa sellaisten päivien varalle, kun aikaa on vähän tai ruoanlaitto ei huvita. Tänään syy oli tuo jälkimmäinen, mutta ruokaa oli kuitenkin saatava pöytään – jälkikasvun nälkäkiukun perusteella nopeasti. Heittelin siis kattilaan sitä mitä kaapeista löytyi, mutta lopputulos oli niin herkullinen, että tulen tekemään…
Kun tämä tämä sokerittomampi, hiilarittomampi ja terveellisempi ruokavalio halutaan saada kestäväksi elämäntavaksi, on meillä lähtökohtana se, että arkena syödään vain vähähiilarista ruokaa, jossa ei ole lisättyä sokeria. Mutta ruokavaliota ei pidä noudattaa hampaat irvessä ja otsa kurtussa. Sitä nimittäin ei jaksa kukaan kovin kauan. Olemme pysyneet kohtuullisen hyvin ruodussa, mitä nyt poikien viikonloppureissulla saattoi jokunen…
Read more Viikko n: Low Carb High Fat elämäntapana, ei kuurina
Blogini toistaiseksi luetuin postaus kertoo Talossamme asuvasta miehestä, jolle yleensä sattuu ja tapahtuu. Mokailut ovat selkeästi viihdyttävää kamaa, etenkin kun eivät ole omia mokia. Mutta tasa-arvon nimissä: kyllä minäkin osaan koheltaa. Voisin kirjoittaa kirjan kaikesta siitä, mitä silmälasiraukkani ovat joutuneet kokemaan elämäni varrella, mutta riittäköön blogipostaus näin alkuun. Olin muistaakseni neljännellä luokalla, kun sain silmälasit.…
