Elämää pohjoisnorjalaisessa talossa, jonka sisäänkäynti on hotellin käytävältä. Mukana menossa kaksi lasta, yksi mies ja ajoittain liuta turisteja.
Siitä saakka kun aloin odottaa esikoistani ja ripustin jääkiekkohokkarit naulaan, olen hakenut yhtä tiettyä tunnetta. Nimittäin sitä ihanaa tunnetta, kun on saanut olla hetken poissa omien ajatustensa parista ja turha sälä on puhdistettu pääkopasta. Niille, joille kuvaus ei auennut, yritän selittää: Kiekkokentällä ei paljon murehdita, että opintotehtävän palautus on myöhässä, tilillä liian vähän rahaa, puolison…
Muutamia kirjoja on tässäkin koomakeväässä tullut luettua: Leena Lehtolainen – Harmin paikka Robert Verkaik – Jihadi John Fredrik Backman – Britt-Marie kävi täällä Catharina Ingelman-Sundberg – Kakkua kiitos Iida Rauma – Seksistä ja matematiikasta Audrey Carlan – Calendar girl, january Marjatta Kurenniemi – Onnelin ja Annelin kootut kertomukset 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis (Loistava ystäväni,…
Varmoja kevään merkkejä Olderfjordissa on Neiti Nimettömän blogihiljaisuus, kun työjutut vievät aikaa ja intoa. Samassa syssyssä loppuu myös muiden blogien lukeminen. Jotenkin ei vain pysty keskittymään vuorotteluvapaalaisen mamman elämään Balilla tai toisen monisanaiseen pohdintaan välikausivaatteiden teknisistä ominaisuuksista. Sen sijaan sukellan myymälälle saapuneisiin pahvilaatikoihin, hyökkään huoneiden uusien kalusteiden kimppuun, paneudun kahvilan uuden tiskin yksityiskohtiin ja kompastelen…
Siinä missä muut blogit huokuvat zeniä ja mindfullnessia, banaanilettujen ohjeita ja siivouspalveluiden ulkoistamisen mainostamista, tämä (wannabe)bloggaaja toivoo saavansa muutaman tunnin yöunilleen aina silloin tällöin, eikä ainakaan ehdi tai muista kirjoittaa päivien tapahtumista kovinkaan säännöllisesti. Yhtäkkiä meidän kesäsesonkipaikan sesonki alkoi! Naton sotaharjoituksen myötä sotilaita vyöryi pataljoonittain asiakkaiksemme, samaan syssyyn viisi tai kuusi lumivyöryä sulki teitä lähialueilta…
… Neiti Nimettömän blogia luki. Hiljaista on todellakin ollut. En tiedä, mihin päivät, tunnit ja minuutit ovat valuneet. En ole lukenut blogeja, vielä vähemmän kirjoittanut mitään. Sen sijaan hiljaisiin viikkoihin on mahtunut hammaslääkärikäyntejä, venähtäneet tai revähtäneet nivelsiteet, järkyttävä määrä stressiä ja aika paljon alakuloa. Onneksi tätä kaikkea kompensoi parit mahtavat messut Oslossa sekä paljon pusuja…
Onpas ollut hiljaista blogirintamalla. Olen loistanut poissaolollani täällä ollessani läsnä matkamuistomessuilla Oslossa, töissä täällä hotellilla ja kotona lasten kanssa. On taas olo, etten oikein tiedä, mitä olen muutamat viime viikot tehnyt, mutta jollakin on kuitenkin kaikki sekunnit, minuutit ja tunnit täytetty. Ainakin olen lukenut kaksi kirjaa. Onni on olla sellainen lukija, joka voi lukea pari…
Minäkin heittäydyin viime vuonna KonMari-villitykseen, ahmin kirjan liki yhdeltä istumalta ja siltä samalta istumalta päätin alkaa siistiksi ja järjestelmälliseksi. Eräänä kuulaana maaliskuisena iltana räjäytin vaatekaappini sängylleni, yksi kerrallaan kävin vaatteet lävitse jonkun säästäen ja toisen roskiin heittäen. Kaikki sujui hyvin, kunnes otin rikkinäisimmät mutta rakkaimmat college-housuni, katsoin niitä tovin, halusin kovasti pitää ne, mutta pysyin…
Meillä on ollut pieni lumisaaga meneillään koko alkutalven, eli nyt jo kolmisen kuukautta. Osittain omistamani yritys ja työpaikkani on siis matkailukeskus, jonka pihassa paikallisbussit pysähtyvät muutaman kerran päivässä. Me tarjoamme busseille pysäköinnin ilmaiseksi sillä ehdolla, että he hoitavan pihan talvikunnossapidon niiden alueiden osalta, joita bussit käyttävät. Aiemmin tämä on toiminut hyvin, mutta tänä talvena lääni…
Olen kai muistanut jo sanoa, että Italia on suuri rakkauteni, mitä yhteen tiettyyn maahan ja kulttuuriin tulee. Kun edellisestä Italian matkasta on kulunut aikaa, alan ahmia kuvauksia värikkäästä italialaiselämästä. Sain juuri päätökseen Elena Ferranten kirjan Loistava ystäväni, joka on mestarillinen kuvaus sodanjälkeisestä Napolista. Sopivan rosoista, pulppuilevaa, likaista, intohimoista ja niin rrrrrrakastettavan italialaista. Kirjasta on kirjoitettu…
Viime yönä pihalle oli tupsahtanut kolmekymmentä senttiä lunta. Kiroilin hiljaisesti auton harjaamista kurkatessani makuuhuoneen ikkunasta ulos. Aamukoomailujen jälkeen purin hampaani yhteen ja työnnyin ulos lumimyräkkään Kuomat jalassa ja pipo visusti korvilla. Sydämeni oli sulaa, kun näin, että aiemmin töihin lähtenyt mies oli puhdistanut minunkin autoni. Muutama silaus harjalla, lapset kyytiin ja kohti päiväkotia. Etenimme kymmenen…
